Blogikirjoitus: Merkinnöillä kalatietoa pintaa syvemmältä
Luonnossa monien muiden eläinlajien tarkkailu ja käyttäytymisen tutkiminen on huomattavasti helpompaa kuin kalojen – kaloja kun ei useinkaan voi nähdä silmin veden pinnan alta. Merellisten vaelluskalojen elinkiertoon kuuluu vaiheita sekä joessa että meressä, mikä tekee tutkimisesta entistäkin hankalampaa. Kalojen merkinnällä voimme kuitenkin saada kaloista sellaista tietoa, jota emme muilla keinoilla voi selvittää.
Istutusten tuotto kiinnostaa
Meillä Voimalohessa kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti perinteisen velvoitehoidon kalanistutusten tuloksellisuuden seuranta sekä toiminnan kehittäminen ja tuottavuuden parantaminen seurannasta saatavien tulosten pohjalta. Tätä tarkoitusta varten kaloja on jo vuosikymmeniä merkitty erilaisin menetelmin. Aikaisemmin oli yleistä seurata kalanistutusten tuottavuutta asentamalla kaloihin yksilöllisiä ulkoisia merkkejä: joko Carlin-merkkejä tai T-ankkurimerkkejä. Näitä selkäevän tyveen asennettuja, silmin havaittavia merkkejä kerättiin palautuksina kalastajien saaliskaloista, ja palautusten perusteella pystyttiin arvioimaan istutusten onnistumista. Lisäksi palautuksista saatiin tietoa myös kalojen kasvusta sekä vaellus- ja syönnösalueista merellä.
Vielä viime vuosituhannen puolella menetelmä toimi hyvin merilohelle ja taimenelle. Sittemmin kalojen selviytyminen pyyntikokoiseksi on heikentynyt, ja myös kalastajien into palauttaa merkkejä on hiipunut. Näin ollen menetelmä ei enää toimi yhtä hyvin kuin ennen. Tämän vuoksi seurantatarkoitukseen on pitänyt kehittää uusia menetelmiä, joista toimivin vaikuttaa tällä hetkellä olevan kalojen merkitseminen mikrosiruilla eli PIT-merkeillä. Näitä merkkejä voidaan havainnoida esimerkiksi voimalaitosten alakanavista tai kalateistä niihin erikseen asennettavien antennien ja lukijalaitteiden avulla. Enää tarkkailussa ei siis olla yhtä riippuvaisia kalastajista, vaikka merkkien havainnointi kalastussaaliista on edelleen mahdollista ja sitä tehdään.
Merkinnät työkaluna vaelluskalojen palauttamistyössä
Aikaisemmin Luonnonvarakeskuksella työskennellessäni keskeinen osa työtäni olivat kalojen telemetriamerkinnät eri menetelmillä sekä merkintöjen avulla tehtävä vaelluskalojen tutkimus. Telemetriamerkinnät hyödyntävät ääniaaltoihin perustuvia akustisia lähettimiä ja radioaaltoihin perustuvia radiolähettimiä. Lukuisissa hankkeissa tutkittiin muun muassa kalojen vaellusta ja käyttäytymistä sekä rakentamattomissa että rakennetuissa vesissä. Usein tietoa kerättiin vaelluskalojen palauttamistyön tueksi.
Nykyisessä työssäni Voimalohella koordinoimme ja olemme mukana useissa hankkeissa, joissa pyritään havaitsemaan vaelluskalojen palauttamisen ongelmakohtia ja löytämään niihin ratkaisuja. Telemetriamerkintä on oiva ja usein ainoa keino selvittää näitä muutoin vaikeasti havainnoitavia asioita. Telemetriamerkittyjä kaloja seuraamalla voidaan selvittää, miten kalat käyttäytyvät juuri tutkimuksen alla olevalla kohteella. Näillä menetelmillä voidaan selvittää hyvinkin tarkasti esimerkiksi se, mihin jokeen nouseva aikuinen lohi hakeutuu voimalaitoksen alakanavassa, tai vastaavasti miten merelle matkalla oleva lohen vaelluspoikanen käyttäytyy saapuessaan voimalaitoksen yläpuolelle. Myös kutualueiden tarkempi sijainti voidaan saada selville samoin keinoin.
Kalojen merkintään perustuva tutkimus ja siitä saatava tieto ovat avainasemassa, kun suunnitellaan ja toteutetaan vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviä toimia. Näitä menetelmiä tarvitaan paitsi suunnitteluvaiheessa, myös tulosten seurannassa ja esimerkiksi rakennettujen vaellusyhteyksien käytön ja toiminnan kehittämisessä. Vaelluskalojen palauttaminen pohjoisen suuriin rakennettuihin jokiin on haasteellinen ja pitkä prosessi, ja työssä voidaan onnistua vain huolellisen tutkimuksen ja seurannan avulla.
